Fallkullan kotieläintilalla vieraana

Viime vuoden heinäkuun lopulla sain tilaisuuden luvan kanssa päästä Fallkullan kotieläintilalle valokuvaamaan ennen sen avaamista. Tästä tilaisuudesta saan kiittää avustajani ja hänen siskoa, joka oli kesätyöntekijä Fallkullassa sekä itse Fallkullan kotieläintilaa. Kotieläintila Fallkulla on Helsingin kaupungin Nuorisoasiainkeskuksen ylläpitämä paikka. 

Ankat aamupalalla

Kierros alkoi kanalasta, jossa oli myös ankkoja viereisessä häkissä. Oli meneillään eläinten aamutoimet, ruokinta ja

laitumelle päästäminen ennen Fallkullan avaamista yleisölle.

 

Kanaemo

Aamusta tihkui vettä, mutta aamun edetessä aurinko näyttäytyi utuisena valona. Ankat ja kanat eivät olleet ainoita, jotka odottivat aamuruokintaa. Häkin seinämällä oli varpusparvi kuokkavieraana odottamassa kiltisti vuoroaan. Sain valokuvan tästäkin, mutta tämä kuva tulee kevään valokuvanäyttelyyn toisena Fallkkulan kuvista.

Alokas aamupalalla

Sikojen ja vuohieläinten päästyään omiinsa  ulkoaitauksiinsa kävin tutustumassa yhteen sarvipäähän, jonka nimi on Alokas. Ulkonäöstä huolimatta ei minun tarvinut tulla takaa-ajetuksi, eikä ajaa häntä takaa, vaikka minua varten avattiin portti valokuvausta varten. Olisihan minulla ollut varaa ottaa yhteenkin, sillä horoskoopin mukaan olen hänelle sukulaissielu. Hänen silmissä taisin näyttää sähköpyörätuolissa isolta haastajalta.

Seuraavana oli vuohieläimet. Yksi heistä oli utelias, ettei meinannut aitauksessa pysyä. Vuohien aitausovi avattiin myös minua varten, mutta vasta sitten kun he saivat ruokaa, etteivät he karkaisi aitauksesta. Vuohen karva on karheata. Uteliaan yksilön tullessa kosketusetäsyydelle, sain hipaistua hänen kuonokarvoja.

Myös tuli kokeiltua syödyksi tulemista sikojen aitauksessa. Sikojen aitauksen portin suussa kohtasin sian ja pian kenkä varpaineen oli sian suussa. Kolme kertaa se rouskutti kenkäni ja taisi huomata minun olleen kova pala. Sinä päivänä minulla oli jalassa lyhyet teräskärkiset maiharit. Jotain onnea minulla sentään on ollut...ainakin kenkävalinnoissa
 
Tämän jälkeen kävin moikkaamassa lampaita, mutta heitä kiinnosti enemmän olla omissa oloissa. Ainoastaan kutsusta he tulivat syömään.






Lehmien aitauksessa kohtasin taas yhden uteliaan otuksen. Kuvasarjasta näkee hänen lähestymisen.

Se päivä oli erikoinen, sillä eläimet olivat osittain uteliaita minua kohtaan tökkien, maistaen ja katsellessaan. Minunlaisia vierailijoita ei aitauksessa usein käy. Pyörätuolilla oli kohtalaisen helppoa liikkua aitauksien ulkopuolella. Aitaukseen ei hyvin pääse muutoin kuin hullunrohkeudella, ja hoitajien luvalla.


Kiitän Fallkullan kotieläintilaa sekä avustajaani ja hänen siskoa tästä tilaisuudesta ottaa valokuvia. 




 

Valokuvat: Katja Sallinen (c)