Yhdellä kädellä valokuvausta ongelmista huolimatta

Kamera kiinitettynä sähköpyörätuoliin

Olen saanut valokuvanäyttelyni käyntiin Suursuon sairaalan toimintavirikekäytävälle ja se on ollut jo muutaman viikon käynnissä. Valokuvat ovat kolmen vuoden ajanjaksolta, mikä on lyhyt aika valokuvauksen harrastamisessa. Tämä aika on ollut lähinnä kameraan tutustumista, leikittelyä erilaisten kuvateknikoilla, sommittelun oppimista ja hyvän kuvan syntymisenteoriaa opettelua.

En eroa muista valokuvausharrastajista mitenkään siinä, että joudun opettelemaan kameran käyttämistä alkeista lähtien. Siinä eroan, että joudun soveltamaan kameran käyttöä vammani mukaiseksi käyttämällä valokuvauksessa lankalaukaisinta ja pyörätuoliin kiinnitettyä kamerajalustaa. Eikö kuulostakin yksinkertaisilta apuvälineiltä? Ne ovatkin yksikertaisia, mutta kuvauksessa, varsinkin järjestelmäkameran käytössä periaatteessa tarvittaisi kahta kättä käyttämään kameran monipuolisia säätöjä.

Kun saan lukea lehdistä tai kirjoista, kuinka saat terävän kuvan aikaseksi kameralla, on usein kyse kahden napin painamista yhtä aikaan yhdellä kädellä ja samalla putken säätäminen toisella kädellä. Jos olet vasenkätinen, joka toimii ainoana kätenä, niin se vasta on haasteellista, eikö? Kamerat kaupassa myydään oikeakätisille pääasiallisesti. Tilaamalla esimerkiksi Japanista saa vasemmanpuoleinen kameran. Vasenkätisen kamerasta joutuu kuitenkin maksamaan hieman enemmän.

Joudun siis soveltamaan paljon kamerankäytössä, sillä valokuvaan oikealle kädelle tehdyllä kameralla vasemmalla kädellä ja tämä käsi on ainut käsi, joka toimii suhteellisesti normaalilla tavalla(pientä hienomotoriikkaongelmia on eli kömpelyyttä). Käytän siis toistaiseksi aika paljon automaattisia säätöjä, mitkä ovat tuomittuja laajalti amatöörimäisyydeksi. Järjestelmäkamerassa on niin paljon hienosäätömahdollisuuksia, ettei kuvaushetkellä edes tule mieleen. Tuntemalla kameran mahdollisuudet hyvin ja tuntemalla kuvausolosuhteet auttavat löytämään kameran tietyt säädöt helpommin selkäytimestä.

Olen alkeissa vielä kameran säädöissä. Pohdin usein, kuinka voi käyttää kameran säätöjä kuvatessani yhdellä kädellä. Joskus laitan valmiiksi säädöt kotona ja menen niillä kokeilemaan ulos, mutta saan useimmiten pettyä ja hylkää säädöt toimimattomana, sillä jokainen kuvaustilanne on yksilö.

On ainakin yksi asia, joka ei kaupasta saa kameran mukana. Se on sommittelukyky. Sommittelua ja luovuutta on vaikeaa oppia kirjoista. Joko se on, tai sitten sitä ei ole. Tänä päivänä korostetaan kuvan terävyyttä niin paljon, että välillä minusta tuntuu siltä kuin tämä korvaisi kuvan hienon sommittelun. Valokuva-alalla on kova kilpailu tänä päivänä. Tarjontaa on enemmän kuin kysyntää, ettei se muun muussa muiden taiteiden alalla mahdollisuutta tienata elantoa, ellei löydy tabua rikottavaksi asti.Jokaisella on mahdollisuus hankkia järjestelmäkamera ja saada niillä huikeita otoksia.

Mutta suosittelen valokuvaamaan vaikeuksista huolimatta. Se on antoisaa, vaikka kuvaisi omaksi - tai toisten iloksi saamatta siitä elantoa. Vaikeudet voidaan ohittaa keksimällä ratkaisu ongelmaan. Tähän tarvitaan luovaa ja avointa ihmistä mielen lisäksi, sillä mikään ei ole mahdotonta. Aina löytyy ratkaisu ongelmiin, vaikka se voi viedä aikaa.

Valokuvanäyttelyni on Suursuon sairaalan toimintavirikekäytävällä 1.3.-30.4.2013.

Osoitteessa Suursuolaita 3 B, 00630 Helsinki.

Tervetuloa!