Kuvaaminen palkitsee haasteista huolimatta

Suomenlinnan kanuunat 

 

 

Olen suunnittelemassa tälle keväälle ensimmäistä valokuvanäyttelyäni. Näyttely tulee Suursuon sairaalan tiloihin. Tämä on minulle suuri kunnia pitää näyttelyä, koska olen aloittanut kuvamaan vähän yli 2 vuotta sitten. Harva saa tähän mahdollisuuden. Valitsen teknisesti parhaiten onnistunutta noin 30 kuvaa, jotka olen kuvannut eri puolilta Suomea ja muutaman Suomenlahden takaakin. Näyttelyn aiheet ovat sekalaisia, sillä olen lyhyen kuvausharrastuksen aikakana saanut vasta vähän kunnollisia kuvia, joita olen valmis näyttämään muille. Se on palkitsevaa, vaikka ilmaiseksi näyttelyn pystyttäminen ei onnistu. Tilat ovat ilmaiset, mutta kustannuksia kuvien teettämisessä ja niiden oheistarvikkeissa tulee minun maksettavaksi.

Minusta mieleiset kuvat niistä näyttelykuvista ovat yhden tai kahden laukaisun kuvia. Niitä, joita et etukäteen voi suunnitella, millä kameranasetuksella saa parhaiten kuva otettua. Kun näkee jotain kaunista, voi vain toivoa kamerasäätöjen olevan sopivia sille hetkelle. En ole kertonut vielä, millainen kuvaussysteemi minulla on, jotta pystyn kuvaamaan. Sen verran kerron, että minulla on kaupallinen tuki, joka olen viritellyt avustajan kanssa kiinni sähköpyörätuoliin. Se on hutera, mutta toistaiseksi ajanut asian. Unelmana olisi toki kiinteämpi kameratuki. Kameran tärähtely vaikuttaa nyt kuvaukseeni älyttömästi, sillä en voi itse kameraa pitää käsissäni. Haasteista huolimatta on hyviä kuvia tullut. Lupaan esitellä itseni ja kuvausvälineet blogissani, kunhan ensin kuvaan välineet blogiani varten.

Itselläni ei ole tärkeää se, että minun pitäisi kotona suunnitella valmiiksi, miten kuvaan ulkona olevan liikkuva kohteen. Siihen ei voi varautua muutoin kuin perussäädöillä. Toki kameran säädöt tulisi tuntea sen verran hyvin, ettei aikaa kuluisi miettimiseen miten kuvaat kohteen, johon sinulla ei ole kuin 2-10 sekuntia aikaa kuvata. Itsellä on mennyt monia kivoja tilanneita ohi juuri tämän sähläilyn takia, koska en ole vaivautunut opettelemaan kuvaustilanteiden säätöjä etukäteen. Jälkeen päin senkin oppii. Myös oppii senkin, että kannattaa kantaa vihkoa mukana, jotta voit merkitä kuvaan kohteen paikka ja jos on jostain nimellisestä kohteesta kyse, merkitä sen vihkoon. Näin voi tarkasti nimetä kohteen. 

Kuva: Katja Sallinen (c)