Kamera kiinitettynä sähköpyörätuoliin |
Olen saanut valokuvanäyttelyni
käyntiin Suursuon sairaalan toimintavirikekäytävälle ja se on
ollut jo muutaman viikon käynnissä. Valokuvat ovat kolmen vuoden
ajanjaksolta, mikä on lyhyt aika valokuvauksen harrastamisessa. Tämä
aika on ollut lähinnä kameraan tutustumista, leikittelyä
erilaisten kuvateknikoilla, sommittelun oppimista ja hyvän kuvan
syntymisenteoriaa opettelua.
En eroa muista valokuvausharrastajista
mitenkään siinä, että joudun opettelemaan kameran käyttämistä
alkeista lähtien. Siinä eroan, että joudun soveltamaan kameran
käyttöä vammani mukaiseksi käyttämällä valokuvauksessa
lankalaukaisinta ja pyörätuoliin kiinnitettyä kamerajalustaa. Eikö
kuulostakin yksinkertaisilta apuvälineiltä? Ne ovatkin
yksikertaisia, mutta kuvauksessa, varsinkin järjestelmäkameran
käytössä periaatteessa tarvittaisi kahta kättä käyttämään
kameran monipuolisia säätöjä.
Kun saan lukea lehdistä tai kirjoista,
kuinka saat terävän kuvan aikaseksi kameralla, on usein kyse kahden
napin painamista yhtä aikaan yhdellä kädellä ja samalla putken
säätäminen toisella kädellä. Jos olet vasenkätinen, joka toimii
ainoana kätenä, niin se vasta on haasteellista, eikö? Kamerat
kaupassa myydään oikeakätisille pääasiallisesti. Tilaamalla
esimerkiksi Japanista saa vasemmanpuoleinen kameran. Vasenkätisen
kamerasta joutuu kuitenkin maksamaan hieman enemmän.
Joudun siis soveltamaan paljon
kamerankäytössä, sillä valokuvaan oikealle kädelle tehdyllä
kameralla vasemmalla kädellä ja tämä käsi on ainut käsi, joka
toimii suhteellisesti normaalilla tavalla(pientä
hienomotoriikkaongelmia on eli kömpelyyttä). Käytän siis
toistaiseksi aika paljon automaattisia säätöjä, mitkä ovat
tuomittuja laajalti amatöörimäisyydeksi. Järjestelmäkamerassa on
niin paljon hienosäätömahdollisuuksia, ettei kuvaushetkellä edes
tule mieleen. Tuntemalla kameran mahdollisuudet hyvin ja tuntemalla
kuvausolosuhteet auttavat löytämään kameran tietyt säädöt
helpommin selkäytimestä.
Olen alkeissa vielä kameran säädöissä.
Pohdin usein, kuinka voi käyttää kameran säätöjä kuvatessani
yhdellä kädellä. Joskus laitan valmiiksi säädöt kotona ja
menen niillä kokeilemaan ulos, mutta saan useimmiten pettyä ja
hylkää säädöt toimimattomana, sillä jokainen kuvaustilanne on
yksilö.
On ainakin yksi asia, joka ei kaupasta
saa kameran mukana. Se on sommittelukyky. Sommittelua ja luovuutta on
vaikeaa oppia kirjoista. Joko se on, tai sitten sitä ei ole. Tänä
päivänä korostetaan kuvan terävyyttä niin paljon, että välillä
minusta tuntuu siltä kuin tämä korvaisi kuvan hienon sommittelun.
Valokuva-alalla on kova kilpailu tänä päivänä. Tarjontaa on
enemmän kuin kysyntää, ettei se muun muussa muiden taiteiden
alalla mahdollisuutta tienata elantoa, ellei löydy tabua
rikottavaksi asti.Jokaisella on mahdollisuus hankkia järjestelmäkamera ja saada niillä huikeita otoksia.
Mutta suosittelen valokuvaamaan
vaikeuksista huolimatta. Se on antoisaa, vaikka kuvaisi omaksi - tai
toisten iloksi saamatta siitä elantoa. Vaikeudet voidaan ohittaa
keksimällä ratkaisu ongelmaan. Tähän tarvitaan luovaa ja avointa
ihmistä mielen lisäksi, sillä mikään ei ole mahdotonta. Aina
löytyy ratkaisu ongelmiin, vaikka se voi viedä aikaa.
Valokuvanäyttelyni on Suursuon
sairaalan toimintavirikekäytävällä 1.3.-30.4.2013.
Osoitteessa Suursuolaita 3 B, 00630
Helsinki.
Tervetuloa!
Oikea asenne! :)
VastaaPoistaT: Toinen sähkäristä kuvaava
http://fraende.kuvat.fi