Turun linna kuvauskohteena

Linnan sisäpiha

Oletko koskaan käynyt Turun linnassa sisällä pyörätuolilla? Se on mahdollista ollut jo muutaman vuoden. Ehdottomasti on myös hyvä kuvauskohde. Kävin kesällä 2011 kokeilemassa, millainen pääsy on järjestetty pyörätuolilla kulkeville. 

Halusin kokeilla, koska luin Invalidiliiton IT-lehdestä, että olisi pyörätuolilla pääsy mahdollista. Otin sen kohteeksi. Tulin Turkuun junalla Helsingistä. Olen aika lailla seikkailijatyyppiä, joten liikuin Turussa ilman takseja eli omin neuvoin. (Don´t try it at home). Lähdin ajamaan sähköpyörätuolilla Linnankadun vartta pitkin Turunlinnan kohtia. Linnalle on matkaa Turun keskustasta arvioiden 4 km. Matkalla pysähdyin aina välillä valokuvamassa Aurajoen rannassa olevia veneitä, laivoja ja muita hienoja kohteita.

Aurajoen puistonpenkit

Linnalle päästyämme ystäväni kanssa, hän kävi kysymässä sisäänpääsyä pyörätuolille. Hänelle neuvottiin, että kulku oli linnan toisella puolella ja se johti linnan sisäpihalle, jossa oli luiskalla varustettu linnan ovi. Linnaan on rakennettu hissi, joka on ahdas isoille sähköpyörätuolelle, mutta sain hissiin jotenkuten mahtumaan minun sähköpyörätuoli Storm3. Inva-WC löytyy samasta kerroksesta, josta kulku on hissille.

Linnan sisällä pääsee kulkemaan kolmeen kerrokseen. Jos on mahdollista pompahtaa tuolista ylös kepeille, voi myös käydä sellaisissa saleissa, joihin valitettavasti pyörätuolilla ei pääse. Suosittelen paikkaa, jos on kiinnostusta tutustua uusiin paikkoihin, joihin on aiemmin ei ole ollut pääsyä. Ottakaa kamera ehdottomasti mukaan ja seikkailuhalu sekä aikaa. 

Vilja-aitta Turun linnan takana

Kirkkosali kolmannessa kerroksessa

 Kuvat: Katja Sallinen (c)

Kuvausmatka Tallinnaan

Teimme Moban, ystäväni kanssa viime elokuun lopulla valokuvausmatkan Tallinnaan vanhaan kaupunkiin ennen hänen muuttoa Turkuun opiskelemaan täydentävää tutkintoa. Päätimme siitä varhain keväällä, mutta pääsimme lähtemään vasta alkusyksystä. Matka onnistui teknisesti hyvin, ellei jopa täydellisesti. Niin, miksipä ei olisi...mutta kahden aiemman reissujen muistot Tallinnasta kummittelivat yhä mielessäni. Siellä vieraillessani muutaman kerran aiemmin toisen ystäväni Sannan kanssa, hotellissa KalevaSpassa oli kloorivuoto ensimmäisellä kerralla ja toisella vierailukerralla minulta irtosi eturengas noin vuoden vanhasta manuaalipyörätuolista. Epäröin lähteä sähköpyörätuolilla sinne, mutta tein päätöksen lähteä. Jos tuolista olisi hajonnut jotain, ei edes Moba miehenä olisi jaksanut työntää tuolia vanhasta kaupungista satamaan asti.

 

Saavuttuamme Ekceröinillä Tallinnan. Sää oli aluksi pilvinen, mutta iltapäivä kohtia se muuttui kesäisen aurinkoiseksi ja lämpimäksi. Olimme koko päivän vanhakaupungissa, josta minä otin satoja kuvia.

Vanhan kaupungin tori.

Vanhan kaupungin muuri feng shui -puistosta katsottuna.

Kaupungin muurien ulkopuolelta löysimme Tallinnan feng shui-puiston. Se oli hauska, jossa löytyi jopa Pinocchio eli "puusilmä"nukke.

Tynnyripariskunta feng shui-puistossa.

Jäikö mitään käteen Tallinnasta? Sain yhden hyvän kuvan, jonka laita näyttelyyn keväällä 2013.

Kuvat 2012 Katja Sallinen (c)

Henkilöesittely: Vammainen valokuvaaja - Rusidah Dadawi

Monesti uskotaan Suomessa siihen, ettei vamman saaneella tai syntymästä asti olleella ole paljoakaan mahdollisuus tehdä mitään sellaista mihin tarvittaisi kaikkia rajoja ja käsiä. Ennakkoluulot tulevat usein muuriksi tehdä mitään työtä ilman muurin murtamisen mahdollisuutta. Vammainen henkilö ei useinkaan saa edes ehdottaa luovia ratkaisuja asialle, kun ehtii jo kuuluu sana ”Ei, emme halua”. Entä jos vammainen henkilö on muslimi tai nainen muslimimaassa?

Talven ja noroviruksen hankaloittaessaan minun valokuvaustani haluan esitellä teille ensimmäisenä varsinaisena blogikirjoituksena naisen, joka valokuvaa työkseen. Hänen nimensä on Rusidah Dadawi 45-vuotias, indonesialainen nainen. Hänen olleessaan 12-vuotias häneltä amputoitiin molemmat kädet kyynärtaipeista jouduttuaan onnettomuuteen.

Lukion jälkeen 1989 hän pääsi vammaisille tarkoitettuun kuntoutuskeskukseen, joka sijaitsee Solo kaupungissa. Siellä hän pääsi valokuvauskurssille, jossa syttyi unelma olla ammattivalokuvaaja.

Hän sai ensimmäisen kameran opettajaltaan vuonna 1995, jonka hän teetätti omien fyysisten ominaisuuksien mukaiseksi. Tänä päivänä hän kiertelee ottamassa kuvia erilaisissa tilaisuuksista ja saa pientä kuukausituloa.

Nettisivut:

Rusidah Dadawi 

Youtube

Youtube- video CCTV-news Rusidad Dadawi

Valokuvausta sähköpyörätuolista käsin

Olen valokuvaus alan harrastaja, joka sattumoisin istuu sähköpyörätuolissa. Aloitin harrastuksen varsinaisesti keväällä 2010. Minulla on kaksi järjestelmäkameraa käytössä tällä hetkellä (Pentax K7 ja Nikon D300).

Minun blogini päämääränä on kertoa teille:

1. haasteistani valokuvauksessa,
2. esitellä ottamiani kuvia ja sen tapahtumahetkistä,
3. kertoa kuvausreissuista,
4. esitellä muita vammaisia valokuvaus alan harrastajia sekä alan ammattilaisia ympäri maailmaa,
5. esitellä tapahtumia tai näyttelyitä.

Ensi vuoden keväällä on myös tarkoitus kokeilla digiscopingia eli kuvausta kaukoputken avulla. Siitä myös kerron lisää jatkossa.

Suomenlinna Polkupyörä

Toivottavasti aiheita riittää. Kuvausreissut ovat olleet tapahtumarikkaita ja odottamatonta on usein tapahtunut minulle taikka pyörätuolille. Pyrin blogissa tuomaan kerrallaan yhden aihepiirin, jotta se ei hajoaisi käsiin. Toivottavasti kestätte hieman kirjoitusvirheitä, sillä aivoni eivät tahdo huomata teksteissä  kaikkia virheitä hahmotushäiriöni takia.